Moni retkeilijä vieroksuu kartan lukemista, sillä kartanlukutaito mielletään usein jotenkin matemaattiseksi ja analyyttiseksi taidoksi, mitä ei pystyisi oppimaan. Kartanlukutaito on kuitenkin opittavissa oleva taito, siinä missä mikä tahansa muukin taito.

Olen itse oppinut lukemaan karttaa ihan puhtaasti kokemuksen ja kiinnostuksen kautta. Minulla taisi olla kartta ensimmäistä kertaa kädessä joskus lukiossa, kun meillä oli liikuntatunnilla suunnistusta. Muistan vain kuinka haastavaa ja mielenkiintoista kartan lukeminen tuolloin oli, enkä kauheasti muuta. Myöhemmin aikuisiällä kun olen aloittanut retkeily harrastuksen perheeni kanssa, olen vasta opetellut lukemaan karttaa kunnolla.

Kartanlukutaito on osoittautunut erittäin hyödylliseksi taidoksi niin retkiä suunnitellessa, kuin retkilläkin. Retkeä suunnitellessa kartanlukutaidosta on paljon hyötyä, sillä kartasta pystyy tulkitsemaan muun muossa etäisyyksiä eri kohteiden välillä, sekä korkeuseroja. Korkeuserojen ja etäisyyksien hahmottaminen kartasta on hyödyllistä varsinkin siinä vaiheessa, kun tuntee oman retkeily- ja vaellusvauhdin. Näin pystyy suunnittelemaan ja hieman myös aikatauluttamaan kuljettavia välimatkoja, taukoja sekä yöpymispaikkoja.

Näin opettelet lukemaan karttaa

Kartanlukutaitoa on turvallista lähteä opettelemaan esimerkiksi läheisessä ja tutuimmassa kansallispuistossa.

Jos olet esimerkiksi käynyt jo pidemmän aikaa jossain tutussa ja turvallisessa paikassa retkellä, mutta ilman karttaa, on hyvä aloittaa kartan lukemisen opettelu tästä paikasta. Itsensä löytäminen kartasta on nimittäin kartan lukemisen tärkein asia.

Suurimmassa osassa karttoja on yleensä selitykset kartan kaikista merkinnöistä. Nämä selitykset löytyvät usein kartan ylä- tai alakulmasta. Selityksistä selviää mm. Erilaisten teiden tyypit, kuten maantie, kävelytie, polku tai hiihtoreitti. Retkeilykartoista näkee myös usein suosituimmat ulkoilureitit, jotka on usein merkattu karttaan muita polkuja huomattavasti selkeämmin.

Olennainen seikka kartan lukemista on kartan mittakaava ja sen oivaltaminen. Jokaisessa kartassa on merkitty kartan mittakaava suhdelukuna, esimerkiksi 1:15 000. Tämä suhdeluku tarkoittaa sitä, että yksi senttimetri kartalla vastaa 15 000 senttimetriä luonnossa. Tämän suhdeluvun ymmärtää paremmin, kun 15 000 senttimetriä kääntää metreiksi, jolloin lukema on 150 metriä. Helppo sääntö kääntää senttimetrit metreiksi on poistaa lukeman perästä kaksi nollaa.

Minulla on aina kartta mukana kun retkeilen Nuuksiossa, vaikka Nuuksio onkin jo hyvin tuttu retkikohde.

Kun lähdet retkelle ensimmäistä kertaa kartan kanssa ja olet tehnyt jonkinlaisen suunnitelman ennen retkeä kartalla, on ensimmäinen askel paikantaa itsesi kartalta. On tärkeä muistaa pysähtyä tarpeeksi usein retken aikana ja yrittää paikantaa itsensä kartalta. Tässä asiassa kannattaa usein tukeutua selviin maamerkkeihin, joita ovat esimerkiksi vesistöt, kuten purot, joet, järvet ja lammet. Muita maamerkkejä, joita voi käyttää itsensä paikantamiseen kartalta ovat jyrkät kalliot, suot, laavut ja nuotiopaikat ja tiet.

Kartanlukutaidon yksi keskeisimmistä ominaisuuksista on myös ilmansuunnat. On hyvä osata ilmansuunnat ja ymmärtää kompassin ja kartan välinen yhteys. Kartat on lähes aina piirretty pohjois-etelä -suunnassa eli, kun kartta on kädessä “oikein päin”, on pohjoinen ylhäällä ja etelä alhaalla. Ilmansuuntia ja kompassin käyttöä pystyy hyvin opettelemaan aluksi esimerkiksi puhelimen kartta-sovelluksen avulla. Olen itse usein retkellä hyödyntänyt puhelimen kartta-sovellusta suunnistuksen apuvälineenä. Välillä on tullut tilanne, kun en ole ollut aivan täysin varma siitä, että olemmeko kulkeneet viimeisen tunnin oikeaan suuntaa, sillä omien laskelmien mukaan meidän olisi jo pitänyt saapua seuraavalle maamerkille niin olen ottanut puhelimen esiin ja hyödyntänyt puhelimen GPS-ominaisuutta.

Kartanlukutaito avaa uusia mahdollisuuksia retkeilyssä

Kun olen oppinut lukemaan karttoja entistä paremmin, olen alkanut huvikseni ostamaan karttoja retkikohteista, jossa en ole vielä edes käynyt. Internetin ja blogien välityksellä saa lopulta melko rajallisen käsityksen Suomen retkikohteista, kun taas karttaa lukemalla on mahdollista saada huomattavasti kattavampi kuva ja käsitys maastosta ja alueen ominaisuuksista. Suurin hyöty kartanlukutaidosta on ollut kalastuksessa, sillä kartasta näkee aina kaikki alueen vesistöt.

Kartanlukutaito tuo myös paljon lisää itsevarmuutta maastossa liikkuessa, kun oppii paikantamaan itsensä kartalta. Välillä jalka painaa retkeillessä ja toivoisi jo olevansa perillä seuraavalla autiotuvalla. Näissä tilanteissa on kiva osata lukea karttaa, kun voi nähdä, että seuraavalle tuvalle on vielä kilometri matkaa.